Oli
pien tyttö,
joka puhunut ei,
sil äänensä menettänyt,
kun kirous sen vei,
sil tytöl oli ystävä ,
minkä kirous tytön äänen vei,
mut tyttöt oli iloinen,
vaikka silt näyttänyt ei ,
Pian pien ystävä mörkö pienoinen,
tuli tyttöä vastaan,
se näki tytön ja tervehti,
vaan tyttö vastanut ei ,
sil mörkö ei tienyt ,
mikä tytön äänen vei,
mutta pian tapahtui ihme, kun tyttö puhumaan rupes puhumaan ,
se repes se nauro ,
sit ihimset ihmetteli ,
sil tyttö joka oli hiljainen,
niin mörkö äänen toi,
vaan miks? Se olkoon edelleen arvoitus.